– Meidän joukkoon uskaltaa tulla kuka vaan. Tärkeintä on into ja halu laulaa. Jatkossa tarvitaan sitkeyttä harjoitella ja kehittää itseään, sanoo 60-vuotiaan Someron naiskuoron puheenjohtaja Inkeri Majuri.
Hän ja kanssakuorolaisensa Anne Heikkonen ja Mirja Honkanen ovat pitäneet laulamisesta piltistä saakka. Lapsuudenkodeissa on laulettu. Kuitenkin heitä kaikkia aristi ottaa se ensimmäinen askel ja lähteä mukaan kuoroon. Oli esimerkiksi ennakkokäsitys, että kuorossa pitää oppia nopeasti ja kaikki ovat todella taitavia laulajia ja nuottien lukijoita.
– Minut otettiin lämpimästi vastaan tiimiin ja sanottiin, että ihanaa, kun tulet, sanoo Inkeri Majuri, ja saman vahvistavat Heikkonen ja Honkanen.
Mirja Honkanen liittyi mukaan naiskuoroon, kun eläkeläisenä tuntui olevan tarpeeksi aikaa harrastukseen. Eläkeikä ja muutto paikkakunnalle lienevät hetkiä, jolloin aloitetaan uusi harrastus. Muualta muuttanut pääsee tätä kautta myös tutustumaan paikkakunnan ihmisiin.
Kun Mirja Honkanen aloitti kuorolaisena 11 vuotta sitten, niin Someron naiskuorossa oli väki vähissä. Anne Heikkonen ja Inkeri Majuri tulivat kuvioihin mukaan 2018. He olivat sitä ennen olleet toisessa kuorossa, jossa oli tarkoitus kokoontua kerran pari tiettyjen tilaisuuksien vuoksi. Sen joukko väheni muutamaan henkeen. Senkin yhteenliittymän ja myös Someron naiskuoron johtaja Olli Salomäenpää ehdotti josko Majuri ja Heikkonen siirtyisivät Someron naiskuoroon.
– Tarvittiin lisää laulajia. Se on aina sama: kuoroissa on ikuinen pula laulajista, toteaa Mirja Honkanen.
Tällä hetkellä Someron naiskuorossa on 15 laulajaa. Parhaimmillaan laulajia on ollut yhtä aikaa yleisön edessä 28. Korona-ajan jälkeen jäseniä jäi pois.
Someron naiskuorossa on laulanut 214 naista sen 60-vuotisen historian aikana.
– Meitä on ollut paljon. Osa kävelee kylällä vastaan ja osa on jo poissa, sanoo Honkanen.
– Olisi mukava nähdä entisiä kuorolaisia juhlakonsertissamme tulevana sunnuntaina, toivoo Mirja Honkanen.
Naiset tietävät, että laulamisen ilo vetää mukaan kuoroon.
– Yhdessä laulaminen on hauskaa.
– Niin ja jatkuva oppiminen, sanoo Anne Heikkonen.
– Ja tietysti meidän mahtava porukka.
Mirja Honkanen muistelee, miten häntä kerran mietitytti lähteä laululeirille selkä kipeänä. Päivän mittaan kipu hävisi.
Inkeri Majuri uskoo, että laululla on rentouttava vaikutus.
– Ihailen sitä, että kun päätetään tehdä jotain muutakin kuin laulaa, niin löytyy tekijät, kiittää Majuri, joka on ollut kolmisen vuotta kuoron puheenjohtajana. Kuoro lähtee yhdessä vaikkapa teatteriin, vihtatalkoisiin, leipomaan, tekemään arpajaispalkintoja, järjestelemään leirejä ja muita.
Naiskuoron perinteisiin kuuluvat muun muassa yksi kerta suvessa myydä arpoja Somerniemen kesätorilla, syyskauden avajaiset, illanvietto joulun jälkeen ja laululeiri maaliskuussa Myötätuulessa.
Marianpäivänä naiskuoro on ollut kirkossa laulamassa. Jouluinen perinne on yhteistyö Liedon puhallinorkesterin kanssa. Se soittaa ja lähiseudun kuorot laulavat yhdessä. Paikkakunta vaihtuu vuosittain, esimerkiksi viime vuonna oltiin Vaskiolla sitä edellisenä Somerolla ja Tarvasjoki olisi vuorossa tämän joulun alla.
– Se on juhlallista, kun lauletaan yhdessä Maa on niin kaunis , tietää Mirja Honkanen.
Viime vuosina Kööri ja Someron naiskuoro ovat järjestäneet yhteistapahtumia ja -harjoituksia. Koskelaiskuoroa johtaa Marja Jalli .
Someron naiskuoro on tehnyt matkoja muille maille muiden kuorojen vieraaksi ja sieltä on tultu vastavierailulle. On käyty esimerkiksi Saksassa, Virossa ja Walesissa.
Someron naiskuoroa johtaa Olli Salomäenpää. Hän on heiluttanut tahtipuikkoa kolmiäänisesti laulavan naiskuoron edessä vuodesta 2012. Jo sitä ennen hän oli noin vuoden verran johtajana tässä kansalaisopiston kuorossa.
– Olli on ollut kannustava ohjaaja, kehuvat laulajat kuoron taiteellista johtajaa, joka valitsee harjoiteltavat kappaleet ja konserttien ohjelmiston ja harjoituttaa ne.
Naiskuorolla on ollut kaikkiaan 15 johtajaa. Ensimmäinen oli Arja Lyly. Hänen kautensa kesti vuodesta 1965 vuoteen 1970. Juha Vaaja oli pisimpään johdossa, yhteensä 17 vuotta. Hän oli johtajana kolmeen otteeseen. Myös Erkki Eräkorpi oli pitkään puikoissa 1970–1982. Muut ovat johtaneet pienempiä periodeja, muutamia kuukausia tai vuoden pari.
Arkijumalattarien matkassa
Someron naiskuoro juhlistaa 60-vuotista taivaltaan juhlakonsertilla sunnuntaina 28.9. Someron seurakuntakeskuksessa.
Konsertin nimi Arkijumalattarien matkassa kertoo nimensä mukaisesti naisen elämästä laulujen saattelemana. Teos pohjautuu Tellu Turkan säveltämään naiskuorolaulusarjaan, jonka esikuvana ovat olleet Antiikin naiset.
Someron naiskuoron ohjelmisto koostuu pääsääntöisesti kotimaisesta kuoro-ohjelmistosta, jota kuoro on esittänyt vuosien varrella, mutta myös ihan uusista teoksista.
Naiskuoroa johtaa Olli Salomäenpää ja pianossa on Regina Ilosalo .
Juhlakonsertissa esiintyy myös Kööri , Koskelta, jonka kanssa Someron naiskuoro on tehnyt jo pitkään yhteistyötä sekä Côr Meibion Ardudwy Walesistä. Tämän kuoron kotiseudulla Someron naiskuoro kävi vierailulla vuonna 2017.
Kööriä johtaa Marja Jalli. Walesilaiskuoron johtajana on Aled Morgan Jones ja pianossa Idris Lewis.
Hallitua kolmiäänisyyttä tavoitellen
Eräs koiranleukainen kuoronjohdon opettaja totesi aikoinaan kuoronjohtouraansa aloitteleville kirkkomusiikin opiskelijoille, että mikä kuulostaa vielä huonommalta kuin naiskuoro? No, kaksi naiskuoroa.
Olen aloittanut Someron naiskuoron johtajana syksyllä 2012 ja sitä ennen johdin kuoroa vuoden 2011 kevään. Nämä reilut 10 vuotta ovat todistaneet, että väärässähän tuo koiranleuka oli. Jos hän nyt vakavissaan sitä mieltä alun perinkään oli.
Kuluneet vuodet Someron naiskuoron johtajana ovat olleet merkityksellistä aikaa minulle. Paljon olen oppinut ja monenlaista olen kokenut. Se, että kuoron toiminnassa on pysynyt paljon uskollisia laulajia mukana kaikki nämä vuodet lienee yksi merkki siitä, että kuorolaisetkin ovat kokeneet minun mutta koko kuoron toiminnan mielekkääksi. Vaikka olenkin tehnyt heti selväksi, etten minä osaa puhua naista. Mutta onneksi tarvittaessa on ollut tulkkeja käytössä.
On olemassa varmasti monenlaisia uskomuksia siitä, minkälainen laulaja kelpaa kuoron riveihin. Ainakin tämän johtajan mielestä kaikkein paras ja tärkein kuorolainen on se, joka astuu kynnyksen yli harjoituksiin ja esiintymisiin. Loppu on raakaa työtä sekä kuorolaisen omaa halua pistää itsensä likoon ja kehittyä laulajana.
Kuoron toiminnan kannalta tärkeintä on ulkomusiikillinen toiminta. Radikaali väite, joka kaipaa selvennystä. Toki musiikin tekeminen on tärkeää, laulamista vartenhan kuoro on olemassa. Mutta väitän, että jotta kuorosta tulee yhteisö, joka pystyy antamaan parastaan myös yleisölle, siihen tarvitaan jotain muuta kuin harjoituksia. Todellinen yhteisöllisyys rakentuu harjoitusten ulkopuolella, kuten illanvietoissa, laululeireillä tai yhteisillä matkoilla, suuntautuivatpa ne sitten lähelle vaikkapa yhteisellä teatterimatkalla tai sitten konserttimatkoilla ulkomaille. Kumpiakin näitä on tehty. Siellä syntyvät tarinat ja muistot, jotka jäävät elämään yhteisössä. Kuten eräs pitkäksi venähtänyt ulkoilulenkki. Tai meriaamiainen, jonne kaikki eivät selviytyneetkään. Tai lentomatka, joka ei ensikertalaiselle ollutkaan niin paha kokemus kuin etukäteen pelkäsi.
Kuoron toiminnan kannalta yksi keskeisiä asioita on laulettava ohjelmisto. Sen pitäisi olla juurikin sopivanlaista sille porukalle. Edes pääsääntöisesti. Ei liian helppoa mutta ei liian vaikeatakaan.
Johtajan ainainen pohdinta on se, että kauanko tuon opetteluun saattaisi mennä aikaa ja mikä tulee olemaan siinä kenties vaikeaa. Kun kappale on opittu, onko siinä aineksia pidempäänkin pysyvyyteen kuoron ohjelmistossa vai haipuuko se unholan yöhön kuinkakin nopeasti kyllästymisen tai jonkun muun seikan takia.
On toki todettava, että (hallittu) kolmiäänisyys, jota Someron naiskuoro pääsääntöisesti tavoittelee, on olemassa olevan ohjelmiston määrää ajatellen aikuiskuoron kannalta haaste, ja joka on vaatinut aktiivisuutta sen etsimiseen verkkokauppoja sekä ulkomaita myöten.
Johtamiskauteni aluksi esitimme pääsääntöisesti kaksiäänistä musiikkia ja silloin tuli harrastettua luovaa toimintaa myös sovittajana. Ilahduttavasti jotkut niistä ovat jääneet elämään tähän hetkeen asti. Ei ne siis ihan huonoja yksinkertaisuudessaan tainneet ollakaan.
50-vuotisjuhlat olivat juuri äsken. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Isoimpana juttuina tietysti kuoromatkat Viroon, Walesiin ja Saksaan. Monia harjoitusleirejä. Lukuisia esiintymisiä niin Somerolla kuin lähiseudulla yksin tai yhdessä toisten musiikin harrastajien kanssa. Vihtatalkoita ja muiden arpajaispalkintojen valmistamisia myyntiin Somerniemen kesätorille.
Monenlaisia hallinnollisia valmisteluja ja kokouksia. Paljon iloista puheensorinaa yhteiskuljetuksissa. Mutta myös työtä, joskus jopa turhautumista, hämmennystä, epäuskoa, kenties jopa kiukutteluakin, puolin ja toisin. Mutta kaikki on ollut yhteistä elämää, kaikki on ollut luomassa liimaa siihen yhteisöön, joka tunnetaan nimellä Someron naiskuoro. Siksi ainakin minä olen kiitollinen siitä, että olen saanut elää kaikki nämä hetket yhdessä kuorolaisten kanssa tähän päivään asti.
Olli Salomäenpää
kuoronjohtaja
